Kuka olen? Ihmisyyden ihmettelijäksi ja elämän mysteerien pohtijaksi aloin jo hyvissä ajoin lapsuudessani. Elämässäni oli mielenkiintoisinta katsella, kuunnella ja miettiä, miksi ihmiset toimivat niin kuin he toimivat. Voin siis sanoa työni kertovan jotain olennaista luonteestani.
Samat kysymykset eivät ole koskaan lakanneet kiehtomasta minua: Kuka olen? Miksi olen sellainen kuin olen? Mitä minun tulisi oppia? Mistä tässä kaikessa on kysymys? Ja entä sinä, kuka sinä olet?
Ihmisyyden tutkiminen avaa oven tietysti myös siihen kysymykseen, mikä tekee meistä onnellisia? Nämä elämän perustavanlaatuiset kysymykset ohjaavat työtäni ja motivoivat minua. Mitä on todellinen hyvinvointi ja mistä se rakentuu? Miltä elämä tuntuu ja miltä maailma näyttäisi, jos meillä olisi mahdollisuus eheyttää itsessämme se, mikä on epätasapainossa tai rikki? Mitä jos meillä olisi aidosti hyvinvoiva, ja tietoinen suhde itseemme, elämään, muihin ihmisiin, ja ympäristöön?
Ammatillinen historiani
Ammatillinen tieni on sisältänyt useita erilaisia vaiheita. Psykologian opintojeni aikana olin ensin kiinnostunut neuropsykologiasta. Kenties se vastasi konkreettisuuden ja käytännöllisyyden kaipuuseeni, joka on pohdiskelijaluonteeni toinen puoli. Opintojen loppua kohden huomioni ja mielenkiintoni alkoivat kuitenkin siirtyä ja syventyä psykoterapiaan. Ymmärsin, että luonteenomaiset vahvuuteni toteutuvat parhaiten ihmisten kohtaamisessa, ja ihmiskokemuksen moniulotteisuus ja syvyys ja sen ymmärtäminen alkoivat vetää minua aina vain enemmän puoleensa.
Työurani on kulkenut terveyskeskuspsykologin ja työterveyspsykologin työn kautta itsenäiseksi yrittäjäksi ja terapeuttisen työn pariin. Yrittäjänä olen toiminut vuodesta 2014 alkaen.
Työskentelytavoistani ja -periaatteistani voit lukea lisää täältä.
Näkökulmani ihmiseen
Työvuosien, asiakaskohtaamisten, ja oman henkisen oppimis- ja kasvuprosessin myötä myös näkökulmani ihmiseen ja psykologiaan on kulkenut kehityspolkuaan. Minulla on halu nähdä kokonaisuuksia, ja kiinnostus sukeltaa niin syvälle kuin mahdollista. Samalla kaipuuni konkreettisuuteen ei ole hävinnyt; haluan tietää, osata ja nähdä sen, mistä on hyötyä todellisen muutoksen luojana. Todellinen muutos ei ole vain ajatus, vaan se alkaa näkyä siinä miten olet ja elät.
Koulutustausta ja kokemus terveydenhoitokentän arjesta on oppiperustan lisäksi tarjonnut minulle kriittistä ajattelua ja malttia. Mutta mitä syvemmälle olen itsessäni sukeltanut ja mitä enemmän olen ihmisiä syvällisesti kohdannut, sitä selvemmäksi minulle on käynyt se, että koko totuus ihmisen olemuksesta ja todellisesta muutoksesta ei mahdu yksin psykologiatieteeseen, fysiologisten ilmiöiden kartoittamiseen, tai tilastollisin normein tavoitettavaan näkymään ihmisestä. Kaikilla näkökulmilla paikkansa, ja summa on silti jotain syvempää ja laajempaa - ja kenties aina jossain määrin mysteeri.
Psykologian ja psykoterapian lisäksi myös psykologiaa ja henkisyyttä yhdistävät opit ovat kutsuneet minua siinä, miten katson ihmistä ja miten näen ihmisen mahdollisuudet eheytymiseen, tasapainoon ja sisäiseen kasvuun. Henkisyys ei tarkoita minulle tiettyä uskomusjärjestelmää, vaan ennen kaikkea syventyvää läsnäoloa ja yhteyttä itseen. Tietoisuus ja yhteys itsensä kanssa alkavat lopulta avautua kullekin ominaisella syvyydellä, ja näen sen vaikuttavan ennen kaikkea ihmisen kokemusmaailmaan ja olemukseen, riippumatta siitä millä sanoin siitä puhuu.
Haluan myös katsoa luonnollista terveyttä ja hyvinvointia niin, etteivät sitä määrittele yhteiskunnalliset tai taloudelliset rakenteet enemmän kuin itse ihmisyys. Jokaisella on oma tarinansa henkilökohtaisine ominaisuuksineen ja tarpeineen, vahvuuksineen ja haasteineen, jotka olisi osattava nähdä ja ymmärtää, myöskin sellaisenaan arvostaa.
Sisäinen työ ja muutos
Oma tutkimusmatkani itsetuntemukseen on ollut omistautunutta, kattaen ison määrän opiskelua, itsetuntemuksen ja sisäisen työn parissa työskenteleviä kursseja ja retriittejä, harjoitusta ja itsensä äärellä istumista, varjoihin ja kipupisteisiin sukeltamista, ja myös muutoksen todistamista. Oppimiselle ja kasvulle ei liene päätepistettä, mutta tuntuva ja näkyvä muutos vaikuttaa olevan mahdollista.
Erilaiset elämämme haasteet, ne sisäiset ja ulkoiset konfliktit minkä kanssa kamppailemme, paljastavat sen eheyttämistyön, mitä meidän on tarpeen itsemme kanssa tehdä. On rohkea askel pysähtyä katsomaan itseään ja tiedostamaan sitä, kuka minä olen, mitä minussa tapahtuu, minkälaiset kaavat ja uskomukset minussa vaikuttavat, ja mikä minun elämääni ohjaa. Millä tavoin minä luon elämääni? Se, että jokin muuttuu, vaatii sitä, että näen, tunnen ja koen sen mitä minussa on. Elämässä aika moni asia on helpompaa kuin itsensä kohtaaminen ja sisäisen muutoksen luominen. Toisaalta niiden askeleiden arvo voi olla koko elämän kokoinen.
Joskus mietin, onko etuoikeus saada kasvaa ehyeksi, kokonaiseksi, omaksi itsekseen, elossa ja yhteydessä olevaksi ihmiseksi? Vai onko se kuitenkin alunperin vain luonnollisin tilamme, jota kohti jokainen voi kulkea?
Minulle on suuri ilo ja kunnia olla paikalla kun joku uskaltautuu aidosti itsensä äärelle. Rehellisesti sanoen, en ole koskaan tavannut ihmistä, jonka inhimillisyydessä en olisi nähnyt valtavasti kauneutta - jos olen häntä oikeasti katsonut.